Kesäkuu on jo puolessa ja kohta tanssitaankin Juhannustansseja ympäri Suomen. Kuitenkaan säät eivät ole kovin kesäiset vielä olleet. Tai ainakin minun haavekesissäni lämmin kesätuuli puhaltaa niskaan ja viileät ruohotupsut työntyvät varpaiden välistä… Nyt on kuitenkin saanut pitää tiukasti tennarit jalassa ja takin ylös asti kiinni kun koiran kanssa lenkkeillään.


Uusikaupunki 7/2024

Loma. Lapsilla alkoi kesäloma ja vähän väliä kuulen kuinka joku on jäänyt juuri kesälomalle. Minultakin kysellään milloin pidän loman. Vastaan etten tiedä. Vaikka tiedänhän minä! Minulla on loma milloin vaan ja aina kun haluan! Ja mitenkö se on sitten mahdollista?

Minulla on onni omistaa matkailuauto. Vanha se on ja vähän elähtänyt, ei lainkaan uudenkarhea ja kiiltävä. Mutta se on minun, meidän perheen ikioma. Siinä on jokaiselle oma peti, paikka vaatteille ja tavaroille. On oma keittiö, wc ja suihku jopa niin iso takatalli että siellä kulkee mukana kaikki grillistä sup-lautaan! Upeeta, eikö?

Senjan saarelta Norjasta

Niin juuri, kun minä nousen matkailuautoon ja starttaamme pois kotipihasta, minä olen lomalla!
Oli retki sitten yhden yön tai kahden viikon mittainen, minä olen lomalla! Katsokaas kun henki kulkee heti keveämmin kun arki jää taakse. Ja tiedättekö, että tämä matkailuauto on pelastanut tämän pienyrittäjän mielenterveyden. Kas kun minulla ei ole mahdollisuutta lomailla kesällä kuukautta putkeen. Vaan minä voin lomailla vaikka kaksi päivää kerrallaan. Lomani voi olla pitkä viikonloppu kerran kuukaudessa, tai kaksi viikkoa syksyllä ruska-aikaa ihastellen Lapissa ja Norjassa.

Senjan saarelta Norjasta

Pohjois-Norjasta puheen ollen. Se on parasta. Siellä pienen verhoilijan sielu lepää. Imen itseeni maisemia kuin pesusieni, kuvaan niitä jotta voin hengittää sitä tunnetta itseeni milloin vain. Siellä on rauha, siellä on maisemat, siellä on taikuus. Toki sinne matkustaminen maksaa etelän loman verran, mutta silti sinne vain mieli ja perhe halajaa. Saa ajella mitä reittejä vain haluaa, voi pysähtyä ihailemaan maisemia, keittää kahvit ja syödä pullaa, pulahtaa vaikka jäämereen, keräillä kiviä, juoda tunturipurosta vettä, retkeillä laavulle, pistäytyä pikku putiikeissa, käydä museoissa…. Mitä vaan ja omaan tahtiin. Ja aina päästä omaan petiin nukkumaan illan tullen.

Itseasiassa olen juuri nytkin lomalla. Kirjoitan tätä tekstiä matkailuautossa, koska tuli vaan niin hyvä fiilis! Uusiakin retkiä on jo suunnitteilla, muunmuassa se pohjoinen taas kutsuu syksyllä.

Muistakaa jokainen lomailla. Loma tekee hyvää sielulle. Hyvää lomaa kaikille lomailijoille tai lomasta haaveileville!

- Suski

Näin kun näinkin sen päivän, että verhoomoni täytti pyöreät 10 vuotta! En tiedä jännitinkö enemmän omaa loppuunpalamista vai muiden… Mutta täytyy kyllä myöntää, että oman firman pystyttäminen ilman kokemusta, aivan pystymetsästä tempastuna, se on kyllä hullun hommaa! Hirveästi vastuuta, pelkoa ja ahdistusta - toisaalta kääntöpuolella suuremman voiton vie kuitenkin vapaus; vapaus tehdä päätökset ja valinnat, vapaus päättää työajoista, vapaus mennä ja tulla, vapaus olla oma itsensä ja itsensä johtaja!

Vuonna 2012 menimme naimisiin mieheni kanssa. Samaan syssyyn alkoivat kummalliset oireet, joiden taustalla arveltiin lymyilevän ms-tauti (joka myöhemmin todeksi vahvistettiin). Aloin kiivaasti perehtymään mokomaan sairauteen ja äkkiä tulinkin siihen tulokseen, etten todellakaan aio jäädä laakereilleni lepäämään. Enkä varsinkaan halua eläköityä ennenaikaisesti, tai vanhanaikaisesti silloisesta kaupantäti-työstäni. Aloin selailemaan koulutusvaihtoehtoja, sillä veri veti käsitöiden pariin. Jälkihaussa löytyi opiskelumahdollisuuksia muunmuassa verhoilijaksi sekä hopeasepäksi. No verhoiluhan se kiinnosti. Laitoin pikaisesti hakupaperit sisään, kävin pääsykokeissa ja kohta huomasin olevani ensimmäistä päivää koulussa!

Ensimmäisenä päivänä koulussa, törmäsin myös nykyiseen kollegaani, Tiinaan. Olimme jo eräästä kaupasta työkavereita ja nyt törmäsimme saman koulutuksen merkeissä, aika jännä!

Siitä se sitten alkoi, verhoilijamatkani. Opiskelin koulutuskeskus Salpauksessa, Lahdessa. Verhoilua silloin opettivat Vesa Parkkinen, Reijo Waldén sekä Reijo Hurmalainen. Kerkesin opiskella vuoden, kun aloin odottamaan meidän tytärtämme. Niinpä luonnollisesti pidin välivuoden opiskeluista ja palasin koulunpenkille taas vuonna 2014 syksyllä. Opiskelut suoritettiin loppuun pääsääntöisesti työharjoitteluissa. Ensimmäisenä vuonna olin harjoittelussa Smeco- verhoomossa. Toisena vuonna olin työssäoppimassa Iskulla ja viimeisenä HV-kalusteella (nykyinen MV-teamwork), jossa suoritin koko loppuopiskeluni ja tein päättötyöni.



Päättötyönäni verhoilin vuoden 1968 Morris Minin. Uusiksi meni kerralla koko sisusta: penkit, katto, ovipahvit, kojelauta, hattuhylly sekä vaihdekepin pussi. Näyttö hyväksyttiin ja valmistuin verhoilijaksi keväällä 2015. Voit käydä lukemassa tästä verhoiluhommasta ikivanhasta blogistani täältä.

Yritykseni on rekisteröity 21.5 2015 ja ensimmäinen työpäiväni koitti 2.6.2015 silloisissa hienoissa uusissa tiloissani, vanhassa bussitehtaassa, Villähteen Korilla. Korilla oli lämminhenkinen ja hauska työyhteisö muiden yrittäjien kesken, siellä oli hyvä aloittaa. 2016 vuoden lopulla sain houkuteltua Tiinan kaverikseni Korille ja aloitimme yhteistyön. Lahden Metsäpeltoon muutimme nykyisiin tiloihin keväällä 2019.



Opiskeluja jatkoin Intotalon puolella ja valmistuin yrittäjän ammattitutkintoon vuonna 2021. Sen jälkeen aloitin opinnot Rajamäellä Työtehoseuralla verhoilijakisälliksi, joksi valmistuin jouluna 2023.
Kun tuota opiskeluintoa on vielä jäljellä niin aloitin vielä opiskelut verhoilijamestariksi. Tarkoitus olisi valmistua 2026 jouluna.

Kisällinäyttötyöni on tämä vihreä Askon valmistama lepotuoli vuodelta 1931.

On tämä verhoilu kyllä sellainen laji jossa ei koskaan tule valmiiksi. Aina on uutta opittavaa ja uusia yllättäviä tilanteita. Kaikista on kuitenkin selvitty ja selvitään myös jatkossa. Alussa mainitsemani ms-tauti on onnekseni pysynyt hyvinkin rauhallisena ja olen saanut tehdä töitä täyspäiväisesti.

Kiitokset asiakkaille ja yhteistyökumppaneille kuluneista kymmenestä vuodesta!
Seuraavia kymmeniä vuosia mielenkiinnolla odotellen,

Suski

P.S. On muuten avajaisetkin vielä pitämättä

Tags: verhoomo, syntymäpäivä